Foucault's pendulum

I feel like this book has had some bad luck by becoming increasingly true and relevant. Since conspiracy theories have proliferated this decade, we're all thoroughly familiar. Although this book was there first, if you've already had a read through everything on wikipedia and countless thinkpieces on the issue, this feels like more of the basics. What might have been obscure and exciting conspiracy theories, a mindblowing social milieu, and novel analysis when presented for the first time is just not so exciting anymore.
This is solidly a good book - its just that the other Eco novels are better. The ones set in the middle ages are more immersive, more imaginative, more vibrant. It also seems like Eco is taking this seriously instead of "just" having fun. There's an analytical and didactic feel at the heart of this novel, which I didn't like.

Suuri salaliittomysteeri, jossa kaikki liittyy kaikkeen ja panoksena ei ole sen vähempää kuin maailman herruuden mahdollistava salaisuus! Kolme palvelukustantamon hirtehistä kustannustoimittajaa leikkii ironisesti käsikirjoitusten hörhötarinoilla, kunnes kaikki alkaa vaikuttaa liian todelta, ja kabbalasta ja temppeliritarien veljeskunnasta liikkeelle lähtevään arvoitukseen kytkeytyy koko ajan uusia ulottuvuuksia. Mielenkiintoista muuten, vasta eilen illalla, luettuani taas sata sivua kirjaa, tulin tietokoneelle istumaan ja ensimmäiseksi näin jonkun väittävän saaneensa käsiinsä aiemmin tuntemattomia temppeliherrain salaisuuksia sisältävän vanhan käsinkirjoitetun muistikirjan — SATTUMAAKO?! Kolmannesvuosisata ilmestymisensä jälkeen Foucaultin heiluri on vain entistäkin ajankohtaisempi, ja mikä parasta, sekä älykäs että hauska.